26.05.2011

Loistoesitys toi BK:lle vain pisteen

Viimeistä silausta vaille

Maailman piti ihan kokonaan loppua viime lauantaina, mutta enpä tiedä, täällä sitä vaan vieläkin ollaan ja ihmetellään, että tuleeko niistä hallitusneuvotteluista yhtään mitään ja mitä se Kaarle Kustaa on taas mennyt tekemään. Maailmanloppua ennustanut saarnamies Harold Camping tavoitettiin sunnuntaina kotioveltaan ja mies oli edellispäivän huonosta tuloksesta arvatenkin allapäin. “Olen pettynyt. On ollut todella rankka viikonloppu”, hän huikkasi ja heristi vielä maailmalle nyrkkiään.

BK-46 näytti ottaneen Campingin ennustukset tosissaan, sillä se pelasi lauantaina jalkapallon Kakkosta kuin viimeistä päivää. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun toisella jaksolla täydellisyyttä hiponeesta hallinnasta ja lukuisista tekopaikoista huolimatta kotijoukkue jämähti FC Jazzia vastaan 1-1 (1-1)-tasapeliin. BK on viiden kierroksen jälkeen yhä ilman tappioita, mutta on toisaalta sahannut viimeiset kolme peliä ilman voittoja.

Tervaa...

Jos oli Ilves-Kissat- ja LoPa-tasapeleissä sulattelemista, niin Jazz-ottelu oli jo raivostuttava tapaus. BK oli jo avausjaksolla piirun verran parempi ja intoutui toisella puoliskolla esittämään niin loistavaa peliä, ettei ole vähään aikaan moista keskusnurmella nähty. Harmi vain, ettei kotijoukkue pystynyt venymään voittoon, jonka se olisi toden totta ansainnut. BK uhmasi todennäköisyyksien lakeja, kun se ei läjäpäin siunaantuneista laatutilanteista huolimatta saanut millään ilveellä palloa verkkoon. Tylsällä terällä suoritettu viimeistely oli yksi syy kurimukseen ja upeasti torjunut Jazz-veskari Jyri Nieminen oli toinen. Nieminen antoi malliesimerkin siitä miten maalivahti voi pelastaa jyrän alle ajautuneelle joukkueelleen pisteitä, jos oikein sille päälle sattuu.

Pienikokoinen Nieminen venyi jo pelin alussa komeasti Joakim Pihlströmin puskun tielle ja kurotti avausjakson lopussa Henrik Henrikssonin volleyn alanurkasta kulmaksi. Toisella puoliskolla Nieminen otti mittaa Casper Källbergistä. Nopeudellaan ja kaksinkamppailuvoimallaan tuhottomasti ongelmia aiheuttanut Källberg murjoi useasti lohduttoman Jazz-linjan läpi, mutta Nieminen oli toista maata. Kahdesti hän irtosi oikea-aikaisesti vastaan ja torjui Källbergin vedon ja kerran hän kavensi Källbergin sektorin niin kapeaksi, että tämä kiskaisi etukulmasta ohi. Parhaan venytyksensä Nieminen säästi piruittain lisäajalle. Joni Alhon reilusta 20 metristä lähettämä vapaapotku näytti jo hakeutuvan hunajaisesti ylämummeliin, mutta tämä yksi veijari pomppasi vielä näppeineen väliin ja sai torjuttua pallon ristikosta ulos.

BK:n on yksinkertaisesti pystyttävä kääntämään tällaiset ottelut voitoiksi. Siinä missä Jazz voi ajatella, että näinkin huonolla pelillä tuli otettua piste, jää BK:lle totaalisen turhautunut olo siitä, ettei näin hyvällä pelillä kyetty ottamaan voittoa.

... ja höyheniä

Olisi kuitenkin liian kapeakatseista pitää jalkapalloa raakana tulosurheiluna ja unohtaa tämän tasapelin taakse kätkeytyvä fakta siitä, että BK:n peli oli ajoittain upeaa katsottavaa. Tällaisella pelillä se haastaa minkä tahansa lohkon joukkueen ja sitten se on vain siitä maalinteosta kiinni miten pisteitä ropisee. Källberg oli alati vaarallinen ja kun nopeudellaan elänyt nuorukainen on oppinut käyttämään kroppaansa hyväksi ja liittämään tekemiseen suoraviivaisuutta, niin hänellä on kykyjä terrorisoida vastustajan puolustusta joka pelissä. 1-0-maalissa Källberg suojasi kropallaan Jukka Ranteen ulos tilanteesta, ohitti kylmänviileästi vastaan tulleen Niemisen ja rullasi pallon tyhjiin. Lisääkin maaleja olisi siis pitänyt tehdä, mutta sitä ei voi ottaa Källbergiltä pois, että hän teki itsensä pelattavaksi ja sai asioita aikaan. Näillä otteilla verkko aikanaan helisee ja kolisee.

BK:n uusi 4-5-1-muodostelma toimi kuin rasvattu salama. Henriksson, Alho ja Lucas Mondino kaappasivat keskikentän haltuunsa ja vaikka syöttötyöskentely jätti edelleen toivomisen varaa, niin tuossakin on hyviä aineksia. Jos BK malttoi pelata kärsivällisesti ja rakentaa tilanteet maata pitkin, niin se löysi väistämättä väylät puolustuksen murtamiseen. Hieman hätäisesti kärkeen roiskittuja palloja voisi vielä hieman karsia pois ja luottaa siihen, että joukkueen pallolliset taidot kyllä riittävät edistämään peliä pitkin nurmea. Tosin, jos vastustajat Jazzin tavoin eivät anna keskikentällä tuon enempää painetta ja epävarma puolustuslinja roikkuu noin korkealla, niin sitten ei tietenkään muuta kuin Källbergille ja Nicolas Brainille vain pystypalloja menemään.

Isännät turvautuivat aika ajoin myös vanhaan kunnon BK-aseeseen eli prässipeliin, jonka kautta painopistettä saatiin pidettyä Jazz-alueella. Siinä touhussa Pihlström on elementissään ja kapteenin koko kentän tsemppaaminen oli muutenkin esimerkillistä. Laitapakki Otto Enbergillä oli samanlainen meininki toisella laidalla ja hän oli toisella jaksolla myös halukkaasti tukemassa hyökkäyksiä. Oikean laidan kollega Jonas Vikholm teki sitä ahkerasti avausjaksolla ja Enbergin aktivoitumisen myötä BK:lla oli virtaa molemmilla laidoilla. Topparipari Marko Heino-Mathias Holmqvist selvitti välillä leikittelevän helposti Jazzin kesyt lähentelyt. Yksi armoton nukahdus BK:n alakerrassa tapahtui ja siitä Jazz rokotti. Karjaalaispelaajat eivät olleet nopeassa rajaheitossa lainkaan mukana ja Ilkka Santahuhta pääsi luvattoman helposti livahtamaan aina päätyrajalle asti. Kääntö maalin eteen ja Rami Ahonen pussitti.

Toni Suominen

© 2011 ETELÄN UUTISET / ETELÄ-UUSIMAA