17.10.2007

BK jäi jumboksi

Lorun loppu

(Karjaa) Sanotaan, että vuoren huipulle kivutessa ne viimeiset metrit ovat niitä hankalimpia. Tosin, voisi myös ajatella niin, että kun jo kerran näkee määränpään pilkottavan nenän edessä, niin jaksaisi heittämällä loppuun asti. Niin tai näin, BK-46:lla jäi vuoren huippu tällä kaudella saavuttamatta. Viimeisellä pätkällä kalikka osui kiveen ja karjaalaiset joutuvat hakemaan vauhtia maan tasalta. Ellei sitä sitten hissillä viedä takaisin ylös.

Sitä odoteltaessa on kuitenkin todettava, että BK hävisi viimeisenkin jalkapallon kolmosen nousukarsintaottelun lauantaina. Helsingin IFK vasaroi Karjaan koleassa kelissä 1-4 (0-1)-voiton.

BK hävisi kaikki kolme peliä ja sai aikaiseksi vain yhden maalin. Ennen päätöskierrosta BK:n toivo lepäsi hatarilla kantimilla, sillä sen olisi pitänyt voittaa lohkon vahvin joukkue HIFK mieluiten parilla maalilla ja Åbo IFK:n olisi pitänyt hävitä kotonaan PK Keski-Uusimaalle.

Sehän ei mennyt sinne päinkään, kun HIFK myllersi selvän voiton ja ÅIFK nousi tappioasemasta 2-1-voittoon. Näin HIFK, ÅIFK ja PK Keski-Uusimaa nousevat Kakkoseen. Etenkin HIFK:n ja ÅIFK:n sarjanousu herkisti mielet stadin ja Turun seudulla, sillä perinteiset seurat ovat lilluneet turhan monta vuotta Vakiorivien ulkopuolella.

Tökkivä tanner

BK olisi siis lauantaina tarvinnut maaleja, mutta se homma näytti heti alkuunsa vaikealta. Lucas Mondino kärsi pelikieltoa ja Fredrik Jakobsson oli estynyt, joten ykköskärkipari meni saman tien siihen. Niklas Laine sai vastuun yksinäisenä kärkenä, mutta hänelle tuli jo avausjaksolla varsin orpo olo, kun BK ei saanut minkäänlaista painetta ylöspäin.

BK ryhmittäytyi tiiviisti omalle alueelleen ja kun olisi pitänyt mennä eteenpäin, niin jo ensimmäinen syöttö karahti kiville. BK:n keskikenttä teki vimmatusti töitä pallottomana, mutta kun pallo tuli omaan jalkaan, niin sitä ihmeteltiin kuin ulkoavaruuden vierasta. Kun jopa kapellimestari Cassiano kunnostautui enemmän haalarihommissa kuin edistävien syöttöjen antajana, niin pelinrakentelu tökki viimeisen päälle.

HIFK:lla oli pelinsä kanssa suunnilleen yhtä paljon kiirettä kuin kaljanmyyjällä Ranskassa. Vieraat liikuttivat palloa sinne tänne ja vetivät välillä pitkällä veivillä alakerran kautta.

Aika ajoin HIFK spurttasi tekopaikkoihin, mutta ottelussa ei pitkään nähty edes mitään puolivaarallista. Puolen tunnin nurkilla tapahtui ensimmäisen kerran. Cesar Cruz rähmi helpon torjunnan ja pienen kimpoilun jälkeen pallo oli maalissa. Osuma kuitenkin hylättiin ilmeisesti käsivirheen vuoksi.

Pari minuuttia myöhemmin Mikko Halme täräytti kierteisen vedon rimaan ja Cruz sai jatkossa hoidella pari uhkaavaa keskitystä.

Hanat auki

HIFK lisäsi puoliskon loppua kohden höyryä ja teki lopulta tepposet 41 minuutilla. Dani Kamraksen keskitys löysi toppareiden välistä Krister Axin ja tämä puski hienon maalin. Sama mies lisäsi vieraiden johtoa toisen jakson alussa, kun hän sivalsi pallon voimalla etuylänurkkaan.

Katsomossa sai hieraista jäähileitä silmistä, kun näki Johan Westerlundin ottaneen tauolla paikan BK:n kärjestä. Laitapakki tuntui epätoivoiselta ratkaisulta BK:ta vaivanneeseen maalintekopulmaan, mutta annas olla.

Oudolta vaikuttanut veto tuotti tulosta 56 minuutilla. Cassiano äkkäsi pallonriiston jälkeen Westerlundin linjan takaa ja tämä latasi pallon häkkiin kuin parempikin täsmäase.

BK:lla oli menossa pelin paras vaihe ja se meinasi tuoda jo tasoituksenkin. Westerlundin hutipuskun jälkeen pallo ajautui vapaille maille boksin keskelle ja Jesse Pitkänen kipitti yksinään tilanteeseen. HIFK-molari Ville Rapeli venytti kuitenkin otteluun parhaaseen torjuntaan ja peli palautui hiljalleen uomiinsa. HIFK jatkoi ilmeetöntä pallonpyörittelyään ja BK hölkkäsi perässä.

Ottomaatti

Vielä oli aikaa todistaa päivän komeinta maalia. Martin Pråhl toimitti 80 minuutilla pallon häkkiin loistavalla syöksypuskulla, josta Bulgarian vanha klanipää Jordan Letchkovkin olisi ollut ylpeä. Harmi vain, että pallo meni omaan maaliin. Timo Lumivaara päätti maalinteon sopivasti päivällisaikaan.

BK:n hahmo oli Otto Enberg, joka ei kauden viimeisessä pelissä itseään säästellyt. Enberg painoi härkäpäisesti kaksinkamppailuihin ja taklaukset lensivät ympäri kenttää. Enbergin hurjastelua kauhistellut HIFK-valmennus ehti jo utelemaan BK-penkiltä, että missäs tässä oikein mennään.

Kun vastauksena oli vain hartioiden kohauttelua, niin Enberg sai pari kertaa maistaa omaa lääkettään. Mutta voiton puolelle hän silti jäi.

BK:ssa jäädään nyt odottelemaan kabinettipäätöksiä, mutta ilman niitäkin jää kausi aikakirjoihin hienona menestyksenä. Senpä takia olisikin odottanut, että pallokentälle olisi ilmaantunut hitusen enemmän väkeä antamaan BK:lle kauden viimeiset aplodit. Mutta pitäähän ne lehdetkin haravoida.

Vaikka lehterit olisivat olleet täynnä, niin karjaalaisyleisö olisi tuskin pystynyt pistämään kampoihin HIFK:n armoitetulle faniporukalle, joka ei lajirajoja taida tuntea. Vaikka HIFK pelaisi polttopallon puulaakia, niin voi melkein olla varma, että joku näistä kavereista on kentän laidalla huutamassa keuhkojaan käheäksi. Ja sehän on vain hienoa se.

Toni Suominen

© 2007 ETELÄN UUTISET / ETELÄ-UUSIMAA